Mietin yksi päivä sitä, että millaisia ihmisiä koirani olisivat.
Amanda olisi pienikokoinen nuorena hyvin hoikka, mutta sittemmin kolmen raskauden jälkeen hieman kiloja saanut ylipirteä äiti. Se olisi aina pirteänä mukana kaikessa, toisinaan sähläisi ärsyttämiseen asti. Hän olisi hyvin tarkka siisteydestä ja tukan tulisi olla aina hyvin. Viereissa paikoissa, missä ei ole tuttuja tavaroita ja rutiineja, voi tulla hieman hermostunut olo ja vasta kotona pystyisi kunnolla rentoutumaan. Vessassakäynti olisi paras hoitaa myös vaan ja ainostaan kotona tutussa paikassa. Ruuan suhteen Amandan ihmisversio olisi hyvin kranttu. Lautaselta valikoitaisiin vain ne parhaat raaka-aineet. Äitinä hän olisi hyvin nipo, valittaisi kaikesta pienestä ja hermostuisi lasten riehumiseen. Kuitenkin loppujen lopuksi se olisi hyvin huolehtiva ja suojelisi lapsiaan kaikelta pahalta, ja olisi ihan lastensa pompoteltavissa. :)
Bertta taas olisi juuri murrosikään tulossa oleva uhkarohkea teini. Kuten nykynuoret yleensäkin, Bertta olisi jo äitiään hieman pitempi. Hän ärsyttäisi äitiään kokoajan, ja aina siihen asti että äitillä palaa hermot ihan kunnolla. Mitään äitin omaa ei kunnioiteta, ei äitin ruokaa eikä tavaroita. Äiti on antanut liian monta kertaa periksi, joten Bertta tietää että saa kaiken tahtonsa läpi. Berttaa ei paljon asiat stressaa, äiti huolehtii kaikesta tärkeästä. Siisteys ei ole vielä ihan hallussa, ja tavarat ovat ihan hujan hajan. Bertta myös ihmettelisi, miksi äitin pitää aina olla niin hermona, Bertan mielestä äitikin voisi ottaa joskus vähän lungimmin. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti