Rohkeasti vaan trimmailemaan!

Kun päätin ottaa villakoiran, päätin että aion myös itse opetella trimmaamaan sitä, vaikka aikaisempaa kokemusta ei ollutkaan. Kun rohkeasti vaan tarttuu saksiin niin harjoitus tekee mestarin, tai ainakin toivottavasti jonkunlaista kehitystä tapahtuu pikku hiljaa. Alla kuvia leijonaleikkauksesta, muuten vaan kotitrimmistä sekä jonkinnäköisestä terrierileikkauksesta. Paljon on vielä tekemistä, jotta voi sanoa olevansa hyvä tässä hommassa, mutta onneksi harjoitteluainesta kasvaa koko ajan lisää.

 

Paperilliset koirat vs. paperittomat koirat

Tässä taas hyvä blogikirjoitus aiheesta paperilliset koirat vs. paperittomat koirat.
http://lemmikkitarha.blogspot.fi/2013/03/rotukoira-paperikoira-rekisteroity-vai.html?m=1

Ihmettelen usein miksi tämä aihe herättää aina niin paljon tunteita puolesta ja vastaan. Mielestäni kannattaisi aina miettiä juurikin niitä syitä siihen, miksi jotkut koirat ovat ns. paperittomia rotukoiria. Kuten kirjoituksessakin sanotaan, niin usein taustalla on jotain syitä, miksi koiraa ei saada rekisteriin vaikka haluttaisiinkin.

Joskus vertaan koirien ostoa auton ostoon. Eihän monikaan halua ostaa autoakaan ilman asianmukaisia sopimuksia ja tietoja siitä, mitä autolla on tehty aikaisemman omistajan luona. Tai vaikka jos ei ollenkaan tiedettäisi paljonko autolla on ajettu. Ikinä ei autoakaan ostaessa tiedä hajoaako se ensimmäiseen mutkaan, eli myyjä ei voi taata, että auto pysyy ehjänä. Mutta siltikin ostajat näin pääsääntöisesti haluavat tietää mitä ovat ostamassa.

Hammaslääkärillä käyntiä

Eihän ne maitohampaat sitten kuitenkaan lähteneet kuten strömsössä, eli oltiin viikko sitten eläinlääkärillä poistattamassa molemma yläkulmurit. Operaatio oli nopeasti hoidettu ja sain hakea kotiin heräilemään hyvin pökkyräisen pikkukoiran.

Äiti oli hyvin huolissaan lapsestaan, kun tämä vaan makasi eikä liikkunut minnekään. Eli äiti valvoi kopan vieressä useamman tunnin odottaen. Välillä mentiin ihan viereen nukkumaan ja välillä kateltiin pienen välimatkan päästä, mutta muutamaa metriä kauemmas kopasta ei voinut mennä. Amanda on niin hyvä kun se ei normaalisti yhtään siedä Berttaa iholla ja alkaa murisemaan heti kun vähänkin toinen yrittää ottaa ihokontaktia, mutta sitten lopulta kuitenkin se taitaa tykätä kaveristaan. :)

Sunnuntain mietteitä koirien ihmisversioista

Mietin yksi päivä sitä, että millaisia ihmisiä koirani olisivat.

Amanda olisi pienikokoinen nuorena hyvin hoikka, mutta sittemmin kolmen raskauden jälkeen hieman kiloja saanut ylipirteä äiti. Se olisi aina pirteänä mukana kaikessa, toisinaan sähläisi ärsyttämiseen asti. Hän olisi hyvin tarkka siisteydestä ja tukan tulisi olla aina hyvin. Viereissa paikoissa, missä ei ole tuttuja tavaroita ja rutiineja, voi tulla hieman hermostunut olo ja vasta kotona pystyisi kunnolla rentoutumaan. Vessassakäynti olisi paras hoitaa myös vaan ja ainostaan kotona tutussa paikassa. Ruuan suhteen Amandan ihmisversio olisi hyvin kranttu. Lautaselta valikoitaisiin vain ne parhaat raaka-aineet. Äitinä hän olisi hyvin nipo, valittaisi kaikesta pienestä ja hermostuisi lasten riehumiseen. Kuitenkin loppujen lopuksi se olisi hyvin huolehtiva ja suojelisi lapsiaan kaikelta pahalta, ja olisi ihan lastensa pompoteltavissa. :)

Bertta taas olisi juuri murrosikään tulossa oleva uhkarohkea teini. Kuten nykynuoret yleensäkin, Bertta olisi jo äitiään hieman pitempi. Hän ärsyttäisi äitiään kokoajan, ja aina siihen asti että äitillä palaa hermot ihan kunnolla. Mitään äitin omaa ei kunnioiteta, ei äitin ruokaa eikä tavaroita. Äiti on antanut liian monta kertaa periksi, joten Bertta tietää että saa kaiken tahtonsa läpi. Berttaa ei paljon asiat stressaa, äiti huolehtii kaikesta tärkeästä. Siisteys ei ole vielä ihan hallussa, ja tavarat ovat ihan hujan hajan. Bertta myös ihmettelisi, miksi äitin pitää aina olla niin hermona, Bertan mielestä äitikin voisi ottaa joskus vähän lungimmin. :D

Urpo ja Turpo

On nämä vaan sellaiset Urpo ja Turpo. Nuorempi on keksinyt nyt miten pääsee ruokapöydälle ja sieltä on sitten kiva nostella vähän kukkien multaa ja varastaa paperirullia silputtavaksi. Tänään emäntä unohti laukun lattialle kun lähti käymään pikaisesti asioilla ja takaisin tullessaan laukku oli myllätty ja taas paperit silputtu. Mikä siinä on että varsinkin paperi tuntuu olevan niin niin ihanaa. :) No, oma mokahan se tietenkin oli. Mieheltä on myös kaikki sukat hukassa, odottelen tässä löytäväni meidän sukkajemmarin piilon ettei tarvitse lähteä joka viikko sukkakaupoille. :D

B-pentueen kuulumisia

Bertalle, Pablolle ja Sohville kuuluu oikein hyvää. Aloitettiin Bertan kanssa eilen pentukoulu ja muut ovat tainneet aloittaa jo aikaisemmin treenit. Me harjoiteltiin pentukoulussa ihan alkeita, kontaktin ottoa, luoksetuloa sekä ihan vaan rauhassa olemista toisten koirien lähellä.

Bertta on kyllä niin mainio veijari. Se on, kuten toivoinkin, nyt jo hieman Amandaa isompi, noin 31cm ja paljon tanakkarakenteisempi kuin äitinsä. Bertalla on kaunis pää ja kuono, ja olemus on muutenkin hyvin ryhdikäs ja itsevarma. Luonteeltaan se on osoittautunut hyvin yhteistyökykyiseksi ja sopeutuu paikkaan kuin paikkaan tosi hyvin ilman sen suurempia stressailuja. Äitinsä kun joskus saattaa vieraissa ja epämukavissa tilanteissa hieman ottaa kierroksia. :) Vauhtia piisaa kyllä päivittäin ja välillä mietin että liikkuukohan siellä päässä oikeastaan muuta kuin karvaa, on harkintakyky meinaan välillä hieman hukassa. Mutta päivä päivältä se oppii uusia asioita, hyvin paljon matkimalla äitiänsä, oppii siltä niin hyvät kuin huonotkin tavat hyvin nopeasti.

Sohvi puolestaan on paljon siskoaan pienempi, mutta sitäkin sisukkaampi pikku koira. Se on selvästi perinyt äidiltään vilkkaan luonteen ja valitettavasti hieman nirson ruokahalun. Kun kuuntelen Sohvin kuulumisia Jyväskylästä, tuntuu kuin kuuntelisin kuvausta Amandasta noin viisi vuotta sitten. Se on ihan ilmetty äitinsä.

Pablo taas on luonteeltaan pennuista ehkä kaikista hurmaavin. Se on niin sympaattinen pikku mies! Hellyydenkipeä ja aina rapsutuksia vaille, hurmasihan se pentutarkastuksessakin eläinlääkärit ihan mennen tullen. Harmiksi eläinlääkäri totesi Pablolla toisessa olkanivelessä synnynnäisen sijoiltaanmenon.Ortopedi Jarmo Rintasalo Seinäjoen eläinklinikalla, kenen pitäisi olla ihan maan parhaita koirien ortopedeja, sanoi, että vaivan ei pitäisi vaikuttaa noin kevytrakenteisen koiran elämänlaatuun millään tavalla, kunhan paino pidetään normaalilukemissa. Ainoa haitta on hieman rajoittunut liikerata, mutta sen ei pitäisi haitata koiran päivittäistä elämää millään tavalla. Kipua olkanivelessä ei ole ollut ja Rintasalo meinasi että on hyvin epätodennäköistä että sijaltaanmeno tulisi vaivaamaan koiraa missään vaiheessa.